Joo, monta kuukautta tässä on ilman ensimmäistäkään blogikirjoitusta elelty. Mikähän ihme siinä on, että kun joskus saa oikein inspiraation päälle, tekstiä tulee toisen perään, mutta kun ei ole oikein mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa, se sitten kestää kuukausitolkulla.
Eniveis, paljon on sanottavaa ja kirjoitettavaa monestakin eri asiasta. Se tässä vain kovasti ihmetyttää, että blogilla on lukijoita jatkuvasti, vaikkakaan pitkään aikaan ei ole juuri mitään tullut kirjoiteltua. Pitkästä aikaa aktivoin itseni käyntiin ja aloin päivittämään tuota SM-liigan siirtohuhulistaa, jolla on selvästi eniten ollut lukijoita. Harrastus mikä harrastus. Kaikki eivät ymmärrä sitä, että pitää tuhlata arvokasta elämäänsä niinkin turhanpäiväisen asian seuraamiseen. Jääkiekko on kuitenkin joskus enemmän kuin sen kuuluisan mustan kiekon perässä “juoksemista”. Jopa meille sohvasankareille, jotka seuraamme sivusta ammattiurheilijoiden toimintaa.
Elämässä on kuitenkin paljon, paljon muutakin. Syksystä saakka on tullut ihmeteltyä kovasti koiranpennun elämää. Sen loppumatonta intoa oppia uusia asioita, kyseenalaistaa kasvattajiensa käskyt ja ylipäänsä elämänasennetta, jolle olisi ihmisillä paljon opittavaa. Se ei murehdi raha-asioista, laskujen maksuista, kalenterin täyttymisistä, työajoista, opiskelu-asioista, ihmissuhteista eikäpä juuri mistään muustakaan. Tärkeintä on että saa ruokaa, pääsee riittävän paljon juoksentelemaan ulkona ja saa rapsutusta ja huomiota/huolenpitoa riittävästi. Innostua voi vaikka puukepistä jos se vaan saa ihmiset hyvälle tuulelle. Koiran tärkein tehtävä, elämäntehtävä on miellyttää ihmistä. Ja kuitenkin se tekee sen rennosti, omalla valloittavalla tyylillään. Ei turhia paineita!
Tätä kirjoittaessani pentu meni juuri takaovelle raapimaan, että nyt olisi hyvä hetki päästä ulos tekemään tarpeitaan. Taidanpa mennä ja päästää koiran hetkellisistä kärsimyksistään ja jättää blogikirjoittelun myöhemmälle.
Mukavaa ja aurinkoista talvipäivää kaikille!
Keskustelu
Ei kommentteja.