Tunneihminen hakee tunnetta eri asioista. Ihmissuhteet, sosiaaliset kontaktit ja muut elämänvalinnat ohjaavat ihmistä kohti niitä asioita, joista voi saada jonkinlaista tyydytystä ja mikä on todella merkityksellistä ihmiselle itselleen. Yksi tällainen “tunteiden tulkki” on urheilu. Tunteiden kirjo, joka urheiluun liittyy on todella kirjava. Kirvelevimmän tappion ja suurimman voiton ero on lopulta hyvinkin pieni. Erona voi olla yksi onnistuminen suuntaan tai toiseen. Kriittisimmällä hetkellä pieni keskittymisen herpaantuminen voi vaikuttaa suoritukseen niin että kaikki mahdollisuudet on menneet. Niin pienistä ja suurista asioista on kyse.
Penkkiurheilu on ainakin minulle kaikessa sen kirjossaan elämisen ja kokemisen arvoinen asia. Ystävät, todelliset ystävät, joita olen saanut harrastukseni kautta, ovat minulle todella tärkeitä ja ilman niitä kontakteja joita harrastukseni parissa saan en todellakaan olisi kovinkaan pitkäaikainen “fani”. Suuret tunteet ovat aina mukana kun puhutaan urheilusta ja erityisesti minulle rakkaasta jääkiekosta. Jääkiekko ei ole elämä mutta se tuo hyvin paljon sisältöä elämään. Ei se laji, ei se tulos, ei se joukkue vaan se elämäntapa ja yhteisöllisyys mikä lajin, tuloksen ja joukkueen taakse kätkeytyy. Olen suhteellisen läheltä päässyt seuraamaan miten laji ja seurat toimivat. Sitä voin pitää elämänrikkautena. Olen saanut kokea suuria tunteita.
Jatkosta en tiedä, mutta tällä hetkellä nautin siitä että saan tehdä omia valintoja elämässäni. Valinnat ovat minun ja vain minun, eikä kukaan muu lopulta ole niistä vastuussa kuin minä itse. Elämä ohjaa meitä sinne tai tänne, mutta lopulta kyse on vain siitä mitä itse tietää oikeaksi. Elämä on peliä jota meidän tulee oppia pelaamaan oikein. En haluaisi ajatella että se on niin, mutta kaikessa joudumme tekemään strategisia valintoja nykyhetkemme tilanteiden mukaan, jotka vaikuttavat myös meidän tulevaisuuteemme. Valinnat vievät meitä joko kohti tavoitetta tai kauemmaksi siitä. Joskus joudumme myöskin tarkistamaan kompassimme suuntaa ja korjaamaan sitä kohti alkuperäistä kohdetta. Elämässä pitää sallia myös virheet ja “pummit” eli sakkokierrokset. Ilman niitä kukaan meistä ei opi.
Suuret tunteet kuuluvat myös elämään. Suomalaiseen kulttuuriin positiiviset tunteet ja varsinkin niiden näyttäminen on enemmän tai vähemmän oudoksuttavaa. Lähimmäisenrakkaus ja sen osoittaminen on joillekin hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta. Toivoisin kuitenkin että jokainen meistä voisi löytää sen mikä on oikeaa ja puhdasta ja hyvää. Toivoisin jokaisen löytävän sydämeensä rauhan.
Rauhallista viikkoa kaikille!
Keskustelu
Ei kommentteja.