Edellisestä blogiartikkelistani on kertynyt aikaa jo kaksi kuukautta ja neljä päivää. Paljon on siinä välissä tietysti ehtinyt tapahtumaan, toukokuun 5. päivän jälkeen on mm. kesä alkanut, ja monenlaista asiaa on elämässä ollut.
Tulimme eilen vaimoni kanssa hengelliseltä lastenleiriltä, joka oli yksi parhaista leireistä, jossa olen koskaan ollut. Alkuvaikeuksien ja monien kamppailuiden jälkeen jälleen näimme sen, että kannattaa luottaa siihen, että Jumala toimii meissä heikoissa ihmisissä. Päivä päivältä olen tullut enemmän ja enemmän siihen tulokseen, että mitä vähemmän itse säädämme omia juttujamme ja annamme Jumalan ottaa meidät käyttöönsä saamme varmasti siunauksen elämäämme.
Elämä kristittynä ei ole helppoa, mutta Jeesus itse on luvannut Sanassaan, että kaikki jotka tulevat hänen luokseen, hän antaa heille voiman tulla Jumalan lapsiksi. Ja tämän lisäksi hän on luvannut olla meidän kanssamme kaikkina päivinä maailman loppuun asti.
Hyvin vähän olen blogissani käsitellyt hengellisiä aiheita, sillä mielestäni ne ovat jokaiselle hyvin henkilökohtaisia. Viime aikoina kuitenkin olen kokenut sydämessäni, että olen liiaksikin pitänyt piilossa asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Se että uskallan pikkuhiljaa olla oma itseni myös oman henkilökohtaisen uskoni ja vakaumukseni kanssa, tekee minusta tietysti joidenkin silmissä kummajaisen, mutta meillä kaikilla on oikeus olla sitä, mitä me olemme. Jumala on luonut meidät kaikki ja hän rakastaa meitä mittaamattomalla rakkaudellaan. En elä täyttä elämää, jos en vie eteenpäin sitä rakkautta, jonka olen saanut ylhäältä.
Eräs henkilö kysyikin hengelliseltä opettajalta, miten hän voisi saada itselleen lisää rakkautta muita ihmisiä kohtaan. Vastaus oli selkeä, ja sitä se on vieläkin: Mitä enemmän annat rakkautta, sitä enemmän rakkaus sinussa myös lisääntyy. Antamalla rakkautta muita kohtaan et voi sitä menettää, päinvastoin.
Siunattua ja rakkauden täyttämää kesää kaikille!
